Iltalehti myy “kohdennuskieltoa” – ja se on arveluttavaa GDPR-lain valossa
Viime aikoina Iltalehti on alkanut tarjota lukijoille mahdollisuutta ostaa “kohdennuskiellon”, eli vaihtoehdon siitä, että heidän tietojaan ei käytettäisi käyttäytymispohjaiseen mainontaan.
Iltalehden hinta “kohdennuskiellolle” on ilmoitettu 1,99 €/kk, muuten et voi kieltää sivuston evästeitä ja seurantabotteja tietokoneeltasi - kun jos varsinkin käytät vanhanaikaisia selaimia, kuten Internet Explorer, Firefox tai Google Chrome.
Toisaalta monissa selaimissa — kuten Brave — kohdennusseuranta on oletuksena estetty, mikä tarjoaa tämän “palvelun” ilman maksua. Tämä herättää kysymyksen: onko Iltalehden malli GDPR:n mukaan laillinen, vai onko se pikemminkin keinotekoinen “maksullinen suostumus”?
Erityisesti EDPB:n julkaisema Opinion 08/2024 analysoi näiden mallien yhteensopivuutta GDPR:n vaatimusten kanssa.1
Tarkastellaan ensin, miten GDPR määrittelee suostumuksen, sitten mitä EDPB sanoo “pay or consent” -malleista, ja lopuksi sovelletaanko tätä Iltalehden tapaukseen.
Lue myös:
👉 Tarjoa 5 € kahvikuppi! ☕
(Kertaluontoinen tuen muoto!)
GDPR ja suostumus – kriittiset vaatimukset
GDPR asettaa tiukat vaatimukset suostumukselle henkilötietojen käsittelyssä.
Suostumuksen pitää olla vapaaehtoinen (ei pakotettu tai sellainen, jossa käyttäjälle ei jää todellista vaihtoehtoa). (GDPR art. 7)
Suostumus on oltava tietoinen: käyttäjä pitää saada riittävä ja selkeä tieto siitä, mihin tietoja käytetään.
Suostumus on oltava yksilöity ja yksiselitteinen, eli ei epämääräisesti “hyväksyn kaiken mahdollisen datan keräämisen”.
Suostumus pitää pystyä perumaan yhtä helposti kuin sen antamaan.
Controller eli tiedon käsittelijä kantaa vastuuta (“accountability”) osoittaakseen, että suostumus on annettu ja että kaikki vaatimukset täyttyvät.
Jos suostumus ei täytä näitä ehtoja, se ei ole pätevä eikä luo laillista perustetta henkilötietojen käsittelylle.
Lisäksi GDPR:n periaatteet kuten tarpeellisuus, minimointi, läpinäkyvyys, oikeudenmukaisuus jne. rajoittavat, mitä dataa ja miten sitä saa käyttää.
Euroopan tietosuojaneuvosto (EDPB) julkaisi huhtikuussa 2024 Opinion 08/2024, jossa se arvioi “consent or pay / pay or ok” -malleja erityisesti suurilla online-alustoilla.2
Mitä EDPB sanoo?
EDPB toteaa, että monissa tapauksissa pelkkä binäärinen valinta — osallistun kohdennettuun mainontaan tai maksan — ei täytä vapaan suostumuksen vaatimuksia.3
EDPB katsoo, että suostumus ei voi olla vapaaehtoinen, jos käyttäjä altistuu haitalle tai seuraamuksille jos hän ei suostu — esimerkiksi, jos ei pääse sivustolle muuten tai joutuu maksamaan.
EDPB korostaa, että on suotavaa tarjota myös ns. kolmas vaihtoehto: ilmainen vaihtoehto, jossa ei ole henkilötietopohjaista mainontaa, vaikka siinä voi olla muuta mainontaa (esim. kontekstuaalista). Tämä antaa aidon valinnan käyttäjälle.
EDPB painottaa, ettei henkilötieto ole kaupallisesti vaihdettava hyödyke. Se vastustaa ajatusta, että tietosuoja olisi lisäpalvelu, josta pitäisi maksaa.
EDPB ei todellisuudessa julista “consent or pay” -mallia kaikissa tilanteissa kielletyksi, mutta asettaa erittäin tiukat ehtoja sille, että malli voisi olla GDPR‐yhteensopiva.
Lisäksi EDPB:n kanta keskittyy erityisesti suuriin online-alustoihin (engl. “large online platforms”) — eli tapaukset arvioidaan kontekstissa, onko palvelulla markkina-asemaa, riippuvuutta käyttäjistä, käsite “tasapainottomasta asemasta” jne.
Edelleen, EDPB painottaa, että organisaation tulee osoittaa (accountability), että suostumus on todella vapaaehtoinen ja että kaikki vaatimukset täyttyvät.
Lue myös:
👉 Tue uutiskirjettä 5 € / kk! 🤗
(Paras tapa tukea Anteria!)
Soveltaminen Iltalehden tapaukseen — miksi malli voi olla lainvastainen
Otetaan Iltalehden tilanne ja verrataan sitä GDPR:n vaatimuksiin ja EDPB:n näkemysten kanssa.
Malleissa olevat riskitekijät
Vapaaehtoisuus kyseenalainen
Jos käyttäjä joutuu maksamaan 1,99 €/kk välttääkseen kohdennetun mainonnan, valinta ei ole täysin vapaaehtoinen. Monet käyttäjät eivät pidä tätä vaihtoehtoa reiluna, etenkin jos palvelun käyttö rajautuu muilla tavoin, tai jos ilmaista, täysin non-kohdennettua versiota ei ole tarjolla. Tämä voi rikkoa vaatimusta, että suostumus on vapaaehtoinen (GDPR art. 7) ja EDPB:n painottamaa, ettei käyttäjää saa pakottaa maksamaan tietosuojaoikeuksistaan.Haitta ja seuraamukset
Jos vaihtoehdoksi jää joko maksaa tai hyväksyä kohdennettu mainonta, käyttäjä joka ei halua kumpaakaan joutuu kohtaamaan haitallisen seuraamuksen (maksu tai luopumista yksityisyyden suojasta). Tämä haitta voi tehdä suostumuksesta “ei vapaaehtoisen”. EDPB:n mukaan tällainen haitta-riski heikentää suostumuksen pätevyyttä.Ei kolmatta vaihtoehtoa
Jos Iltalehti ei tarjoa vaihtoehtoa, jossa mainoksia on — mutta ne eivät perustu henkilötietojen profilointiin — se jää EDPB:n kaipaamasta “kolmannesta” vaihtoehdosta puutteelliseksi. Ilman sellaista vaihtoehtoa suostumus voi olla kyseenalainen. EDPB esittää, että tällainen “ilmainen, ei-kohdennettu” vaihtoehto on usein tarpeen, jotta käyttäjällä on todellinen valinnanvapaus.Tietoisuus ja läpinäkyvyys
On varmistettava, että käyttäjälle kerrotaan selkeästi, mitä henkilötietoja kerätään, miten niitä käytetään, kuinka kauan säilytetään, ketkä toimijat pääsevät tietoihin käsiksi jne. Jos Iltalehti ei tarjoa riittävän selkeää informaatiota tai käyttää monimutkaista sopimustekstiä, suostumus voi olla virheellinen.Suostumuksen peruutus
Käyttäjän on voitava perua suostumus yhtä helposti kuin alun perin antaa se. Jos Iltalehden järjestelmä ei anna tehokasta tapaa poistua “maksullisesta” vaihtoehdosta tai saada kohdennuskiellon jälkeen takaisin – tämä on ongelma.Valtasuhde ja riippuvuus palvelusta
Jos Iltalehden palvelulla on merkittävä asema mediankulutuksessa, käyttäjät voivat kokea, että heillä ei ole realistista vaihtoehtoa vaihtaa palvelua, mikä voi luoda epätasapainoa valtasuhteessa. EDPB mainitsee, että valtasuhde ja riippuvuus voivat heikentää vapaan suostumuksen käsitettä.
Näiden perusteella on mahdollista, että Iltalehden malli ei täytä GDPR:n ja EDPB:n vaatimuksia suostumuksesta.
Kun yhdistetään GDPR:n suostumusvaatimukset, EDPB:n kantaviisaudet “consent or pay” -malleista ja Iltalehden konkretia, seuraava arvio näyttää perustellulta:
Iltalehden “kohdennuskielto 1,99 €/kk” on todennäköisesti GDPR:n kannalta erittäin riskialtis malli.
Jos malli ei tarjoa järkevää vaihtoehtoista versiota ilman henkilötietoperusteista mainontaa, se saattaa rikkoa suostumuksen vapaaehtoisuutta ja tasapuolista valinnanvapautta.
Jos käyttäjää pakotetaan maksamaan tai hyväksymään henkilöperusteinen mainonta, tämä vahvasti viittaa siihen, että suostumus ei ole pätevä.
Jos alueellinen tietosuojaviranomainen ryhtyy tutkimaan tätä mallia Suomessa, se todennäköisesti nostaisi merkittävän tietosuojasoveltamiskysymyksen.
Toisaalta, on mahdollista että Iltalehti yrittää oikeuttaa mallinsa sillä, että “maksullinen versio” on vaihtoehto eikä pakko, ja että informaatio on annettu selkeästi. Mutta tämä on juuri se ydin: käytännössä monet käyttäjät kokevat maksun pakollisena, ja median asema voi vaikeuttaa todellista vaihtoehtoa.
Lataa tästä kanteluni Iltalehdestä Suomen tietosuojaviranomaisille Google Docsissa - Se on lähetetty Suomen viranomaisille (tietosuoja@om.fi) 21.10.2025, Kello: 12:40.
Tue itsenäistä journalismia!
👉 Tue uutiskirjettä 5 € / kk! 🤗
(Paras tapa tukea Anteria!)
👉 Tarjoa 5 € kahvikuppi! ☕
(Kertaluontoinen tuen muoto!)
👉 Pelaa ilmaista RPG peliä selaimessa!
👉 Liity mukaan “uskonnolliseen yhdyskuntaamme”, Suomen Suurmoskeija Yhteisöön!
Seuraa sometilejä:
Yhteisöt:
👉 Facebook-tukiryhmä
(1000+ jäsentä!)
👉 Liity The Haaremi Discord-yhteisöön!
(150+ jäsentä!)
The Haaremi on suomalainen liberaalien humanistien, uskontokriitikkojen ja sananvapauden kannattajien nettiyhteisö.
Missiomme on tehdä siitä vähemmän tabu, että taikauskoisista uskomuksista ja uskonnoista puhutaan kriittisesti, jopa pilkallisesti. Arvostamme uskonnonvapautta ja erityisesti vapautta uskonnoista. Arvomme perustuvat sekularismiin, itsehallintoon ja ihmisoikeuksiin.