Suomen kansalainen, kurdinainen Rocyar, taisteli Syyriassa viisi vuotta ISIS:iä vastaan
Rocyar on kurdinainen, joka pakeni lapsena perheensä kanssa Turkista, kasvoi Suomessa, mutta päätti myöhemmin lähteä Syyriaan taistelemaan ISIS:iä vastaan kurdien YPG/YPJ-joukkojen riveissä.
Viiden vuoden taistelun jälkeen Rocyar palasi haavoituttuaan kunniakkaana entisenä taistelijana takaisin Suomeen vasta pari-kolme vuotta sitten.
(Alkuperäinen nimi on vaihdettu ja naama sensuroitu turvallisuussyistä.)
Lapsuus Turkissa ja pako Suomeen
Rocyarin varhaisimmat muistot Turkista ovat täynnä väkivaltaa ja pelkoa. Hän kertoo olleensa noin neljävuotias, kun Turkin armeija tappoi hänen isänsä serkut heidän kotonaan kurditaustansa vuoksi.
1990-luvulla Turkissa oli käynnissä kurdeihin kohdistuvia vainoja, ja Kurdin kielen, Rocyarin äidinkielen, puhuminen oli lailla kielletty.1
- "Menin isäni kanssa serkkujeni kotiin ja näin verilammikon olohuoneessa. Ruumiit olivat vielä talossa," Rocyar muistelee varhaisimpia lapsuuden muistojaan.
Tapahtuman jälkeen Rocyarin isä vangittiin ‘koston pelossa’. Isälle, kuten monille muillekin 'liian äänekkäille' kurditaustaisille, keksittiin nopeasti syytteet ja annettiin korkeat tuomiot 'turvallisuusoikeudenkäynneissä' vuosikymmenen alussa.
Isän poissaolo jätti perheen vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen, sillä huonosti koulutettu äiti ei voinut käydä edes yksinkertaisissa töissä pienten lasten vuoksi, jotka vaativat jatkuvasti huomioita.
- "Lapsuuden muistoni Turkista liittyvät vereen, kuolemaan, sortoon, vankilaan ja isättömyyteen. Olimme kuin orpoja ja kasvoimme kaduilla," Rocyar kuvaa.
Perhe päätyi lopulta pakenemaan Suomeen, mikä oli Rocyarille pitkään hämmentävä kokemus.
Lopulta isä vapautui, pakeni Suomeen kadotettuaan perheensä ja sai poliittisen turvapaikan perustellusta vainosta. Hän etsi perheensä Suomesta käsin ja toi lopulta lapset sekä vaimon maahan perheenyhdistämisen kautta.
Isä on menestynyt yrittäjänä Suomessa ja perhe on saanut kansalaisuudet.
- "Olin lapsi. Monet muistot ovat sumuisia," Rocyar muistelee.
Suomeen sopeutuminen 1990-luvulla oli Rocyarin mukaan vaikeaa aikaa, sillä pakolaisia oli tuolloin vähän.
Turkin kurdien lisäksi Jugoslavian hajoamissotien aikana serbit, albaanit, Bosnian muslimit ja kroaatit pakenivat Suomeen vainoa vuosina 1990-1999.
Somalian sisällissota aiheutti suuren pakolaisaallon 1990-luvulla. Ensimmäiset somalit saapuivat Suomeen vuonna 1990 poliittisina pakolaisina Neuvostoliiton kautta ja myöhemmin Somaliasta.2
- “Tervehdimme suomalaisia naapureita, mutta he sanoivat pelkäävänsä meitä ja ettemme saisi tervehtiä. Silloin ei oltu totuttu maahanmuuttajiin," Rocyar muistelee ensimmäisiä kuukausia Suomessa.
Sopeutuminen uuteen kotimaahan ja aluksi pieneen paikkakuntaan oli hidasta.
- “Lähes vuoteen en oppinut yhtään Suomen kieltä, koska kukaan ei puhunut sitä minulle," Rocyar kertoo.
"Ensimmäisestä vuodesta muistan vain lumen, kylmyyden, pimeyden ja suomalaisten etäisyyden. Olin silloin hyvin surullinen, koska jäin mielestäni jälleen yksin, mutta kertaa kylmään pimeyteen."
Kasvu kahden kulttuurin välissä
Rocyarin perhe teki kovasti töitä sopeutuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan.
Isä kävi töissä ja lapset menivät kouluun, mutta äidille sopeutuminen oli vaikeampaa kielitaidon ja koulutuksen puutteen vuoksi. Äiti piti huolen kodista.
- "Emme sopeutuneet moneen vuoteen. Teimme paljon töitä tullaksemme hyväksytyiksi yhteiskuntaan," Rocyar kertoo.
Rocyar alkoi tehdä osa-aikaista töitä jo 17-vuotiaana opiskelun ohella.
Nuoruus Suomessa oli Rocyarille haastavaa aikaa kahden erilaisen kulttuurin välissä.
- "Suomalaiset eivät ymmärtäneet meitä, ja kurdit pysyivät suomalaisista etäällä peläten menettävänsä kulttuurinsa," hän kuvailee.
Monet maahanmuuttajataustaiset perheet ja naiset, erityisesti muslimimaista Suomeen tulevat, kertovat pelkäävänsä ‘menettävänsä kulttuurinsa ja uskonsa’, jos he integroituvat “liikaa” suomalaisten kanssa. Integraatiohaluttomuus tai siinä epäonnistuminen voi puolestaan aiheuttaa vastareaktioita, turhautumista ja rasismia suomalaisten osalta.
- “Perheemme ja pienen muslimitaustaisen kurdiyhteisömme aikuiset eivät tunteneet suomalaista kulttuuria eivätkä osanneet opastaa meitä. Olimme pitkään henkisesti eksyksissä."
Rocyar koki mielestään lapsena paljon rasismia, mikä sai hänet tuntemaan itsensä hyvin ulkopuoliseksi, vaikka hän yritti kovasti sopeutua yhteisönsä varoituksista huolimatta.
- "Tuntui aina, etten kuulu tänne. En osannut edes puolustautua kaikelta siltä, vaan olin aina hiljaa, vaikka kaduilla tai julkisissa paikoissa meille huudettiin 'pois Suomesta!' tai 'elätte meidän rahoilla!', vaikka olin vain lapsi koulussa tai myöhemmin työssä käyvä nuori," hän muistelee.
Muun muassa nämäkin kokemukset saivat hänet harkitsemaan Suomesta lähtemistä aikoinaan.
Nykyään Rocyar kokee Suomen kodikseen, ei koe rasismia ja omaa monia suomalaisia ystäviä muun muassa työnsä kautta.
Lue myös:
👉 Tarjoa 5 € kahvikuppi! ☕
(Kertaluontoinen tuen muoto!)
Päätös liittyä YPG/YPJ-joukkoihin
Rocyarin päätös lähteä Syyriaan taistelemaan ISIS:iä vastaan kumpusi loppujen lopuksi halusta auttaa haavoittuvassa asemassa olevia kurdeja Pohjois-Syyrian Rojavassa.
- "Kuulin sodasta joka puolelta silloin. Tietoa tuli erilaisista uutisista ja lähteistä. Eniten minua kosketti erityisesti lasten tilanne," hän kertoo.
"He olivat ilman pakollisia rokotuksia, lääkkeitä sekä vanhempia."
Nuori Rocyar koki, että hänen velvollisuutensa oli auttaa.
- "Silloin päätin lähteä auttamaan lapsia ja naisia, sillä en voinut jättää heitä ISISin armoille," hän selittää päätöstään.
Valmistautuminen lähtöön kesti kuukausia, ja Rocyar seurasi tarkasti uutisia tilanteesta.
Fyysiseen valmistautumiseen kuului sopivien vaatteiden ja varusteiden hankkiminen.
Rocyar osti Suomesta muun muassa repun, rannekellon, radion, vihkon ja kyniä. Henkisesti hän koki silloin olleensa kuin nakutettu tehtävään. Monet varusteet katosivat, menivät rikki ja vaihtuivat vuosien varrella. Monista ei ollut mitään hyötyä. Paikan päällä sai kaiken mitä tarvitsi. Hän muistelee, että olisi pitänyt ostaa mieluummin enemmän vaikka särkylääkkeitä mukaan.
- "Piti kirjoittaa omat kokemukset tai kavereiden muistot, jos kuolemme niin meistä olisi sitten tarina jäljellä," hän kertoo.
Hän varautui myös pahimpaan, hankkimalla puukon
“Puolustukseen tai jos jää kiinni niin itsemurhaa varten tai haavojen hoitoon."
Naissotilaat eivät tahtoneet jäädä ISIS:in terroristeille vangeiksi, vaan suosivat mieluummin itsemurhaa.
Päiväkirjaa Rocyar ei ehtinyt kirjoittamaan.
Ajatus sen pitämisestä ja naiivius alkuaikoina naurattaa nykyään häntä. Hänet olisi pilkattu maanrakoon kanssataistelijoiden toimesta, jos hän olisi alkanut kaiken sen sekasorron keskellä raapustamaan päiväkirjaa.
Ennen lähtöään Rocyar hoiti kaikki käytännön asiat kuntoon Suomessa.
- "Lopetin kaikki sopimukset: vuokran, sähkön, vakuutuksen, puhelimen. En halunnut jättää mitään pahaa tai ongelmia taakse," hän kertoo.
Näin hänen oli myös helppo palata Suomeen, maahan, jonka kansalainen hän on, jossa hän on kasvanut ja jossa hänen perheensä on.
Kokemukset YPG/YPJ:ssä
Saapuessaan ensimmäistä kertaa Pohjois-Syyriaan kurdien kansapuolustusjoukkojen riveihin, Rocyar huomasi tilanteen olevan paljon pahempi kuin hän oli kuvitellut.
Paikan päällä hän sai lähes samantien asekoulutusta ja aloitti tehtävänsä komentajien kuljettajana, mutta päätyi pian eturintamalle lähes itsemurhaksi luokiteltujen tehtävien kärkeen omasta tahdosta.
Rocyar koki usein, että hänen kohtalonsa olisi kuolla taistelussa, kuten niin monet hänen asetovereista olivat jo tehneet. Tämä kaipuu ja epäreiluuden tunne siitä, miksi hän oli selviytynyt useista vaarallisista tilanteista heidän sijastaan, saivat Rocyarin heittäytymään täysillä mukaan hyvin vaarallisiin operaatioihin.
Kuolema ei kuitenkaan koskaan tullut.
- "Ajattelin aluksi enemmänkin tarjoavani henkistä apua tai sitten koulutusasioissa ja vastaavia pieniä juttuja," hän kertoo olleensa alussa erittäin naiivi sodan tilanteesta.
"Siellä huomasin ongelman olevan todella paljon suurempi. ISIS pelotti jo ennen menoa. Totuus oli paljon pahempi."
Rocyar joutui nopeasti oppimaan selviytymään, pysymään hengissä, pelastamaan muita ja jopa tarvittaessa tappamaan vastustajansa armottomasti äärimmäisissä olosuhteissa.
- "Minun piti ensin opetella selviytymään ja sen jälkeen pitää muita hengissä. Joka puolella vaani aidosti vaara," hän kuvailee alkuaikojen kokemuksiaan, sekä kuinka elämä oli monille erittäin ohimenevää paikan päällä. Sillä ei ollut arvoa.
Nähdessään pieniä kurdilaisia lapsia, jotka eivät tunteneet muuta elämää kuin sotaa ja ISIS:in julmuutta, Rocyar ymmärsi tehtävänsä tärkeyden.
- "Sen jälkeen tajusin lopullisesti, että minun täytyy olla vahva ja tehdä sitä mitä tulinkin tekemään," hän sanoo.
Naissoturina Rocyar koki olevansa erityisasemassa taistelussa ISIS:iä vastaan.
- “Esimerkiksi ISIS ei uskaltanut olla siellä missä me olimme. Heidän uskontonsa naisvihan mukaan he eivät saa kuolla naisen luodista. Silloin he eivät pääse ‘paratiisiin’. He pitivät meitä miestä alhaisempana ja nolona kuolla luotiimme," hän kertoo.
Tämä teki naisista erityisen pelottavia vastustajia ISIS:in ääriuskonnollisille taistelijoille.3
YPJ:n, Pohjois-Syyrian kurdien naisten puolustusjoukkojen, naistaistelijat näkivät omakohtaisesti Islamilaisen valtion terroristien julmuuden, jotka raiskasivat, tappoivat ja joissakin tapauksissa mestasivat naisia, myös heidän vangittuja asetovereitaan.
Naisten puolustusjoukkojen eksistentiaalinen taistelunsa Islamilaista valtiota vastaan oli myös taistelua, jossa he puolustivat syvään juurtunutta sitoutumistaan naisten tasa-arvoon ja demokraattiseen itsehallintoon Islamilaisen valtion sharia-lain kalifaattia vastaan.
Rocyar korostaa naisten roolia taistelussa.
- "Naiset eivät ikinä peräänny, koska meillä ei ollut siellä mitään menetettävää, eikä paikkaa mihin voisimme mennä karkuun."
Hän kertoo, että kurdijoukkojen miessotilaat usein halusivat naiset mukaan taisteluihin, koska naiset koettiin luotettavammiksi sotureiksi, jotka eivät karkaa tai antaudu paikan tullen. Naisia odotti paljon julmempi kohtalo ISIS:in käsissä vankeina kuin miesten monesti nopea teloituskuolema.
- "YPG/YPJ-joukot todistivat totuuden ja näyttivät maailmalle mitä naiset voivat todella tehdä!" Rocyar julistaa ylpeänä.
Lue myös:
👉 Tue uutiskirjettä 5 € / kk! 🤗
(Paras tapa tukea Anteria!)
Sodan julmuus loi moraalisia haasteita
Rocyar koki sodassa sekä hyviä että raskaita hetkiä.
- "Hyvää oli se, että sain tutustua oikeisiin sankareihin ja elin aidosti hyväsydämisten ihmisten kanssa viisi vuotta," hän kertoo.
Kauheasti muuta hyvää Rocyar ei keksi sodan kauheuksista.
- "Raskain juttu oli rakkaiden ihmisten menettäminen. Kerätä sen ajan parhaan ystäväni ruumiinosia 100 lähes metrin säteeltä räjähdyksen jälkeen…," hän kuvailee yhtä sodan kauheimmista puolista, kuitenkin jättäen tarkemmat yksityiskohdat erittäin vaikeasta ja traumaattisesta kokemuksesta pois.
Rocyar työskenteli lopuksi vartijana vankilassa. Siellä pidettiin terroristijärjestöön kuuluvia pahimpia kenttäoikeudenkäynnissä kurdien toimesta tuomittuja sotarikollisia.
Nämä vangit olivat Rocyarin mukaan al-Holin aikojen vaarallisimpia terroristeja, jotka pidettiin erillään muista isisläisistä tuhansista “siviileistä”.
Kuljettajuuden, kouluttajuuden, useiden taisteluoperaatioiden ja pelastustehtävien jälkeen, Rocyar päätyi harmikseen vahtimaan antautuneita barbaarisia terroristeja, joiden muun muassa päivittäinen ruokkiminen otti häntä syvästi niin sanotusti ‘päähän’.
Hän kuvailee kyseistä loppuaikakautta pelastusjoukkojen riveissä turhauttavaksi.
- "Silloin oli vaikea pysyä rauhallisena. Näin heitä (terroristeja) joka päivä enkä voinut tehdä mitään muuta kuin vain antaa niille hirviöille ruokaa ja vettä pari kertaa päivässä sekä vahtia heitä," hän kertoo.
Tilanne oli moraalisesti haastava Rocyarille, sillä vangit olivat syyllistyneet käsittämättömän ennennäkemättömän järkyttäviin sotarikoksiin.
- "En edes voinut kysyä, miksi he tappavat ja kiduttavat. Raiskaavat meidän tovereidemme ruumiita ja kuvaavat videota, joita sitten lähettävät meille..." Rocyar kuvailee eräiden vankien tekoja ennen kiinnijäämistä.
Rocyarilla ja muilla kansanpuolustusjoukkojen vanginvartijoilla oli käsky olla puhumatta vangeille. Hän olisi halunnut huutaa ja vaatia terroristeilta vastauksia sairaista teoista.
Terroristit olisivat tehneet hänestä seksiorjan ja kiduttaneet puolikuoliaaksi, jos hän olisi joutunut päinvastoin sotavangiksi heille.
Hän ei rikkonut sotilaana käskyjä kertaakaan, vaikka kuinka teki mieli kostaa lukuisten asesisariensa kohtalo muutenkin ahtaissa vankiloissa, joista terroristit pyrkivät jatkuvasti karkaamaan. Hän mietti monesti, että tekisi vain palveluksen ihmiskunnalle hankkiutumalla kaikista ‘ihmishirvöistä’ kerralla eroon, mutta nämä olivat vain hänen omia fantasioita.
Rocyar noudatti kokeneena veteraanisotilaana käskyjä, teki määrätyn työnsä ja piti suunsa turhautumisestaan huolimatta kiinni.
Kaluston rooli konfliktissa
Rocyar huomasi vuosien saatossa kalustolla olevan merkittävin rooli sodankäynnissä.
- "Näimme kaluston vallan siellä todella selkeästi. Menetimme Efrinin kaupungin4, koska venäläiset avasivat kauan kiinni olleen ilmatilan Turkin hävittäjien hyökkäykselle," hän kertoo.
Aikaisemmin ilmatilaa hallinnut, Syyrian Assadin liittolainen, Venäjä ei sallinut NATO-koneita, eli Turkin hävittäjiä alueelle, joiden tiedettiin kurdijoukkojen toimesta toimivan yhdessä ISIS:in kanssa, avustaen “vahingossa” terroristeja etenemään kurdialueilla, Rojavassa.5
Venäjä ei tehnyt tätä sinänsä kurdeja vastaan, vaan liittolaisensa Syyrian diktaattorin Assadin vuoksi. Venäjä sopi Turkin kanssa, ettei ISIS, sekä tusina muut sunni-islamistiset aseelliset ryhmät, niin sanotut “maltilliset kapilliset”, joita Turkki koordinoi, hyökkää enää Assadiin, niin Turkki saa hyökätä vapaasti Pohjois-Syyriaan kurdien kimppuun.
Kurdien aseistautumista kansanpuolustusjoukoiksi ISIS-terroristeja vastaan pidettiin "vaarana Turkin yhtenäisyydelle ja etelärajan turvallisuudelle", jos kurdit sattuisivat jostain syystä osoittamaan aseensa Syyriasta pohjoiseen Turkkiin samalla, kun he käyvät eksistentiaalista sotaa kansanmurhaansa vastaan. Myöskään Assad ei ollut iloinen siitä, että koko Pohjois-Syyriaa hallitsivat kurdit, eikä hän, kuten aikaisemmin.
Syyrian kurdien kansanpuolustusjoukot eivät ole kertaakaan julistaneet, ampuneet tai edes osoittaneet aseilla Turkkia vastaan, saatikka astuneet lähelle Turkin rajoja, toisin kuin ISIS, joka on toteuttanut useamman terrori-iskun Turkissa.6
Toisaalta pelkästään ISIS:iä vastaan taistellessa kevyesti aseistautuneen kurdien YPJ-kansanpuolustusjoukkojen kaluston taso oli melko tasaväkinen.
- "Ero oli taktiikoissa sekä sitoutumisessamme oikeaan asiaamme. Voitimme sekä järjellä että tunteella.", Rocyar kertoo.
Rocyar huomauttaa, että ISIS:illä oli etunaan eri maista tulleiden terroristi taistelijoiden monipuolinen koulutus, media, propaganda ja kymmenet tuhannet vapaaehtoiset, kun taas demokraattiset kurdit oppivat omien kokemustensa kautta sodan edetessä.7
Tuhannet kurdit opettelivat ampumaan ja sotilaaksi ensimmäistä kertaa omassa armeijassa. Rocyar korostaa myös kansainvälisen tuen merkitystä.
"Monet kymmenet maat tukivat epävirallisesti ISISin tavoitteita, kun me olimme yksin taistelemassa aidon ihmisoikeusaatteen, tasa-arvon ja demokratian puolesta kahden suurvallan, Turkin, Syyrian diktaattorin, ja heidän jokaisen terroristi-sijaissotilaidensa keskellä. Jokainen oli meitä vastaan ja usutti toisiaan kimppuumme Syyrian sisällissodan aikana."
Turkki tuki ISIS:tä silmien edessä
Rocyar mainitsee erityisesti Turkin armeijan tuen ISIS:ille, mikä toi huomattavia lisähaasteita kurditaistelijoille. Turkki usutti kimppuun, käytti ja lähes avoimesti aseisti terroristeja kurdien kyliä ja kaupunkeja vastaan Pohjois-Syyriassa, joita aikaisemmin alistetut siviilit ja nyt vihdoinkin aseistautuneet kurdien kansanpuolustusjoukot puolustivat.
Siitä lähtien, kun “Islamilainen valtio”, ISIS, ‘perustettiin’ kesäkuussa 2014 Syyriaan ja Irakiin, Turkki on joutunut kohtaamaan lukuisia kansainvälisten varteenotettavien tiedotusvälineiden, toimittajien, tutkijoiden, professoreiden ja asiantuntijoiden esittämiä syytöksiä yhteistyöstä ja tuesta Islamilaiselle valtiolle.8
Useat syytökset ovat kohdistuneet turkkilaiseen liikemieheen ja poliitikkoon, entiseen valtiovarainministeriin Berat Albayrakiin, sekä erityisesti Turkin nykyiseen pitkäaikaiseen “presidenttiin”, vuosikymmeniä hallinneen islamistipuolueen AKP:n yksinvaltias Recep Tayyip Erdoğaniin.9
Albayrak on naimisissa Erdoğanin tyttären kanssa.10
Myös maailmankuulun menestyneen asevalmistaja- ja lennokkiyhtiön toimitusjohtajalla Selçuk Bayraktarilla on läheiset välit Erdoğanin "sisäpiiriin".
Erdoğan juhli aikoinaan julkisesti erityisesti ISIS:in etenemistä Turkin valtion tiedostusvälineissä, eikä puuttunut, vaikka terroristit saapuivat oman maansa rajalle asti kättelemään turkkilaisten sotilaiden kanssa, terrorisoituaan verisesti Pohjois-Syyrian kurdit.11
Oli avoin salaisuus, että ISIS kuljetti rekoilla alkuperäisasukkailta, kurdeilta ja jesideilta, varastettua raakaöljyä Pohjois-Syyriasta Turkkiin, sekä laivoilla Turkin miehittämään Kyprokseen. ISIS tienasi siitä miljoonia euroja päivittäin.12
Lue myös:
👉 Tarjoa 5 € kahvikuppi! ☕
(Kertaluontoinen tuen muoto!)
Haavoittuminen ja paluu Suomeen
Rocyar haavoittui taisteluissa kahdesti, mutta ei saanut pitkään aikaan kunnollista hoitoa puutteellisten resurssien vuoksi.
- "En saanut hoitoa, koska ei ollut mitään lääkkeitä eikä paikkaa (Syyriassa) mihin mennä hoitoon," hän kertoo.
Rocyar ei halunnut jättää tovereitaan rintamalla, joten hän jatkoi taistelua ensin haavoittuneenakin. Monesti ilman kipulääkkeitä ja haavat tulehtuneena.
Vasta vuoden kuluttua haavoittumisestaan Rocyar pääsi kunnolliseen röntgenkuvaukseen paikan päällä. Hän ei kuitenkaan uskaltanut mennä leikkaukseen siellä puutteellisen lääketieteellisen osaamisen vuoksi.
- "Monet eivät olleet saaneet lääketieteellistä koulutusta vaan oppineet harjoittelemalla," hän kertoo.
Päätös palata Suomeen syntyi, kun ISIS:in uhka oli jo heikentynyt alueella ja Rocyarin lääketieteellisen avun tarve kasvoi. Hän ei ollut enää joukoilleen hyödyksi ja kärsi kipuja.
- "Joukot olivat silloin enemmän vahtivuoroissa ja se pelottavin sota oli osittain jo takana. Oli helpompi sanoa, että haluan mennä kotiin," Rocyar kertoo.
"Ennen sitä en voinut jättää heitä sinne ja tulla turvaan Suomeen."
Suomessa Rocyar joutui odottamaan hoitoa lähes toisen vuoden ja syömään hurjia määriä kipulääkkeitä. Hän kävi samalla töissä ja odotti kärsivällisesti leikkaukseen pääsyä.
Ensimmäinen leikkaus epäonnistui ja Rocyar koki myös rasistista kohtelua julkisessa terveydenhuollossa. Lääkäri vaihtui syystä ja aiheelliseksi todetun valituksen jälkeen toinen leikkaus onnistui paremmin.
Rocyar kertoo olevansa edelleen erittäin kiitollinen häntä hoitaneelle asiantuntevalle naislääkärille, sekä kuinka hyvää jälkeä hän jätti.
Naamaan toisella loukkaantumiskerralla taistelutilanteessa räjähtäneen kranaatinsirpaleen aiheuttamia tuhon jälkiä tuskin oikeasti edes huomaa nykyään.
Rocyar maksoi itse kaikki hoidot, aivan kuten kuka tahansa muukin työssäkäyvä Suomen kansalainen olisi tehnyt. Hän ei saanut mitään erillistä apua ulkoministeriöltä tai rahaa viranomaisilta hoitojensa vuoksi.
Hän sai laskun maksettavaksi.
Uudelleen sopeutuminen Suomeen
Paluu Suomeen oli Rocyarille vaikeaa. Arki tuntui turhalta ja ettei mistään ajatuksesta saa oikein kunnolla kiinni.
- "En voinut olla vain kotona. Etsin heti töitä. En tosin tiennyt mistä aloittaa," hän kertoo.
Suomi oli muuttunut hänen poissa ollessaan ja esimerkiksi sähköinen asiointi tuotti hänelle vaikeuksia. Rocyar ei myöskään ollut henkisesti valmis palaamaan oman alansa töihin, mihin oli kouluttautunut menestyneesti ennen kansainvälisen vapautustaistelijan uraa.
- "Kahden kuukauden jälkeen menin ravintola-alalle töihin. Siellä oli suomalaisia nuoria. Olin vain hiljaa ja tein jatkuvasti töitä," hän kuvailee alkuaikoja.
Rocyar yritti työllä unohtaa sodan traumaattiset muistot.
"Halusin tehdä niin paljon töitä, että väsyn ja unohdan hetkeksi pahat muistot."
Kukaan ei osannut arvata työskentelevänsä samassa ravintolassa tarjoilijana entisen naissotilaan kanssa. Vielä vuosi sitten tämä nainen oli ampunut jatkuvasti ISIS:iä kohti AK-47 kiväärillä ja singolla Pohjois-Syyriassa. Vasta puolentoista vuoden kuluttua Rocyarin entinen esihenkilö kannusti häntä palaamaan oman alansa töihin.
- "Rakastin työtäni aina, mutta en tuntenut itseäni tarpeeksi hyväksi henkisesti tehdäkseni sitä omalla alallani. Nyt taas teen mielelläni oman alan töitäni, ja se on helpottanut oloani.", Rocyar kertoo.
Nykyään Rocyar käy säännöllisesti töissä omalla alallaan, asuu omistamassaan asunnossa, ja elää normaalia rauhallista suomalaista arkea kaikista kokemuksistaan huolimatta.
Hän toivoo voivansa avata suomalaisten silmiä kertomalla kokemuksistaan.
Lue myös:
👉 Tue uutiskirjettä 5 € / kk! 🤗
(Paras tapa tukea Anteria!)
Yhteistyö ja yhteys viranomaisten kanssa
Palattuaan Suomeen Rocyar teki lähes saman tien yhteistyötä Suomen viranomaisten kanssa. Hän kiittää erityisesti ulkoministeriön viranomaisia avusta ja tuesta.
Suojelupoliisin (SUPO) kanssa Rocyar jakoi tietojaan ISIS:stä.
- "Kerroin ISISistä kaiken mitä tiesin. Mitä näin. Mitä elin. Kuinka vaarallinen ISIS on ja miten Suomessa voi tunnistaa heitä," hän kertoo.
Viranomaiset seuraavat Rocyarin turvallisuutta ja hyvinvointia. Rocyar on ehtinyt lähes ystävystymään useampien hänen kanssa vuosia yhteyksiä pitäneiden viranomaisten kanssa.
Rocyar kokee velvollisuudekseen varoittaa suomalaisia ISIS:in vaarallisuudesta.
- "He, jotka näkivät mitä ISIS tekee ihmisille, eläimille ja luonnolle, tietävät, etteivät terroristit ole tervetulleita Suomeen. Siellä missä on ISIS, ja heidän uskonnon sääntönsä, ei ole vapautta, ei rauhaa eikä tasa-arvoa."
Näkemys ääriajattelusta ja radikalismista
Rocyar pohtii myös uskonnon ja radikalisoitumisen suhdetta. Hän kertoo kasvaneensa muslimivaltaisessa ympäristössä, jossa uskonto oli läsnä arjessa, mutta ei äärimmäisessä muodossa.
- "Ihmiset paastosivat, lukivat Koraania ja rukoilivat arabiaksi. Osasivat sitä hieman ulkoa, mutta kukaan ei sinänsä ymmärtänyt arabiaa," hän kuvailee lapsuutensa kurdilaista yhteisöä Suomessa, missä uskonto oli enemmänkin tapoja, kulttuuria ja tottumuksia, eikä syvällistä teologiaa, radikalismia ja ideologiaa.
ISIS:in toiminta Syyriassa oli Rocyarille järkyttävä kokemus, joka erosi täysin hänen aiemmista käsityksistään Suomessa ja maltilliselta kurdiperheeltä opitusta islamista.
Islaminuskon kirjaimellinen ja tarkka noudattaminen oli terroristeille kaikki kaikessa.
Jokaisen heidän alistaman ja valloittaman ihmisen oli pakko rukoilla viisi kertaa päivässä, naisten peittäytyä kasvot peittävään burkhaan, ja pieninkin erottautuminen joukosta oikeutti terroristien mielestä sharia-lain oikeudenkäyntien äärimmäisen väkivaltaisia julkisia rangaistusmenetelmiä.
- "Kun muistelen niitä asioita, tuntuu kuin en saisi henkeä. Se on edelleen hyvin raskasta," Rocyar muistelee.
Rocyarin tositarina on koskettava kuvaus siitä, miten sota ja väkivalta vaikuttavat yksilön elämään. Hänen kokemuksensa pakolaisena, taistelijana, naisena ja Suomeen takaisin palaajana tarjoavat ainutlaatuisen näkökulman moniin ajankohtaisiin kysymyksiin maahanmuutosta, integraatiosta, islaminuskosta ja ääriryhmien toiminnasta.
Rocyarin rohkeus ja sinnikkyys inspiroivat, ja hänen tarinansa auttaa ymmärtämään paremmin Lähi-idän konfliktien monimutkaisuutta ja vaikutuksia sekä yksilöihin että Suomessa yhteiskunnallisella tasolla.
- "Minulla on Suomessa syntyneitä, lähes suomalaisia muslimitaustaisia pikkuveljiä. Olen huomannut seuraamalla heidän koulujensa kaveripiirejä ja vaikutteita, kuinka ISIS-ideologia leviää Suomen kouluissa muslimiväestön lasten keskuudessa tärvellen nuorison aivot. ISISin ideologia halventaa, alentaa ja pyrkii tekemään ihmisistä villejä, typeryksiä ja ajattelemattomia pelon avulla. Heistä tulee katujengiläisiä, ääriuskonnollisia, raiskaajia ja terroristeja - juuri sitä, mitä omilla silmilläni näkemäni ISIS-terroristit Syyriassakin olivat. Minua pelottaa, kuinka sen annetaan vain tapahtua Suomessa13, eikä vaaraa haluta huomioida laajemmin.14", Rocyar kommentoi ja painottaa asian tärkeyttä.
Myös Rocyar on huomannut saman huolestuttavan kehityksen suunnan, jonka Belgian pakolaistaustainen kansanedustaja Darya Safai havaitsi viime vuonna omassa maassaan. Nyt yhä useampi eurooppalainen uskaltaa puhua siitä.
Safai varoitti vuonna 2023 Euroopan nuorten muslimitaustaisten "ISIS-sukupolvesta" sekä sen tavoitteista ja uskomuksista.15
- “Missä tahansa olenkin, Rojavassa tai Suomessa, jatkan taistelua ISISiä vastaan.”
Rocyar, kurdinainen, vapaustaistelija Suomesta.
Uutiskirje on pystyssä tukijoiden ansiosta!
👉 Tue uutiskirjettä 5 € / kk! 🤗
(Paras tapa tukea Anteria!)
👉 Tarjoa 5 € kahvikuppi! ☕
(Kertaluontoinen tuen muoto!)
Seuraa somessa @anteryasax
Yhteisöt:
👉 Facebook-tukiryhmä
(1000+ jäsentä!)
👉 Liity The Haaremi Discord-yhteisöön!
(150+ jäsentä!)
The Haaremi on suomalainen liberaalien humanistien, uskontokriitikkojen ja sananvapauden kannattajien nettiyhteisö.
Missiomme on tehdä siitä vähemmän tabu, että taikauskoisista uskomuksista ja uskonnoista puhutaan kriittisesti, jopa pilkallisesti. Arvostamme uskonnonvapautta ja erityisesti vapautta uskonnoista. Arvomme perustuvat sekularismiin, itsehallintoon ja ihmisoikeuksiin.
